Torstai-iltana olimme työporukan kanssa viettämässä yhteistä aikaa Miinan savusaunalla Hämeenkyrön suunnassa. Meillä oli mukavan leppoisa ilta mielestäni aivan ihanassa paikassa.
Savusauna tupineen, pihapiireineen ja ulkovessoineen henki wanhanajan tunnelmaa ja mikä parasta , sääkin suosi meitä lämmittäen elokuun lopun leppeällä auringolla tyynessä illassa.
Alkajaisiksi nautimme lasilliset kuohuvaista Tiinan merkkipäivän kunniaksi ja siitä siirryimme sitten sisätiloihin kakkukahville. Tupa oli samanhenkinen kuin joskus aikoinaan vanhempieni mökillä ja tulikin suorastaan kaihomielinen olo sitä muistellessani. Tuvan hirret olivat vanhoja, sähkövaloa ei ollut (ainakaan käytössä, sähköä lienee oli saatavilla kuitenkin) ja lattia natisi kävellessä. Tuvan lempeä hämärä lepuutti hermoja.
Olimme jo etukäteen varanneet itsellemme erikoiselta kuulostavia hoitoja ja pääsimme niistä itsekukin nauttimaan. Minä ja pari muuta olimme "hunajapupuja" eli hoitomme oli savusaunan lempeissä löylyissä iholle hierottava suklaa-sokeri-hunajasekoitus , joka sekä maistui että tuntui hyvältä. Ihosta tuli samettisen tuntuinen ja olo tuntui raukealta ja hemmotellulta!
Osa taas saunoi turvesekoituksen peittäessä vartalon ja samalla selluliittihierontaa omilla kätösillä suorittaen, tämäkään ei kuulemma hullumpi vaihtoehto.
Muutama oli rohjennut ottaa eksoottiselta kuullostavan liukukuppauksen ( verta ei sentään vuodatettu) ja kehuivat sen vaikutusta hyvää tekevänä hierontana. Ja yksi miehistä oli tervattavana ;) höyheniä ei sentään ripoteltu !
Uimassakin kävimme matalassa joenuomassa, vesi oli varsin virkistävää ja tulipahan minunkin kastettua talviturkki kotimaan vesissäkin. En nimittäin ole koko kesänä käynyt uimassa täällä Suomessa, joten hyvä kait ennen uutta talvea sekin suorittaa.
Saunan ja hoitojen jälkeen olikin jo hirmuinen nälkä ja makkarat laavun nuotiolla paistettuina tekivät niin hyvin kauppansa, että viimeisiä jo innokkaasti puoliteltiin kaverin kanssa. Toki saimme vielä sitä tilattuakin ruokaa, mutta koska aikaa oli tulostamme kulunut jo reippaasti ennen ruuan tulemista, olivat makkarat oiva välipala ja sopivat niin hyvin tuohon luonnonläheiseen oleiluun. Iltapalaksi sitten vielä kinkkupiirakkaa ja fetasalaattia valkosipulipatongin kera. Saatavilla oli illan mittaan myös puna- ja valkoviiniä, valtaosa meistä oli kyllä autolla, joten päniköihin jäi vielä seuraavallekin kerralle tarjottavaa.
Tätä rauhallista maisemaa jää kyllä kaipaamaan sekä kesän viimeistä henkäystä, siltä se tuntui...
