Mihin ihmeeseen se aika on lentänyt ? Vastahan tuo konttasi lattialla , nyt puhuu vakavalla naamalla, että ajattele äiti , enää kaksi vuotta ja olen 18v , asunkohan silloin enää kotonakaan ? Suunnittelee tulevaisuutta , opiskeluja, asumisiaan ja kaikenlaista muuta, mihin minulla , äidillä , ei ole osaa eikä arpaa , höh !
Toisaalta niin ihanaa , mutta sittenkin kamalaa ! Kenellekäs sitten motkotan likapyykeistä lattialla tai astiavuoresta tietokoneen vieressä ? Tai kehun hyvistä koenumeroista ?
Ikävä jo valmiiksi !
