Ainoa vastaus oli piip-piip ja se ei minua tyydyttänyt, sillä ovi oli ja pysyi kiinni.
Mitäs ny sitten ?! Pyykit odottavat pesuhuoneessa, heinäkuinen sunnuntaiaamu, jolloin kaikki naapurit joko nukkuvat tai ovat jossain Lillassa ☺ tai Barcelossa ja ketä tässä nyt muka vois mennä hätyyttelemään?!
Varmuuden vuoksi soittelin naapureiden ovikellot, et ollut Pepi kotona vaan tietysti siellä Lillassa eikä sen puoleen kukaan muukaan. Turhautuneena vispasin edestakaisin rappukäytävässä , soittelin pojan kaverin äidille ( joka oli tietysti vielä kauempana eli Rovaniemellä) ja katselin porraskäytävän asukaslistasta muita tuttuja nimiä, joita kehtaisi mennä häiritsemään. Probleema vaan siinä, etten kovin montaa tämän talon asukasta tunne nimeltä...
Ilokseni kuulin pikapuoliin lipsukoiden läpsytystä rappukäytävästä ja näin puolitutun talon naishenkilön tulevan rappuja alaspäin. Hänelle sitten pulmaani selvittelemään ja avainta pyytelemään. Tämä ystävällinen sielu lupautuikin minulle ovia availemaan ja pyykkini pääsivät sittenkin koneeseen. Nyt ne roikkuvat puhtaina kuivaushuoneessa ja onnellinen loppu vasta häämöttää - illalla kun pitäisi saada pyykit poiskin ....
Onneksi aurinko ei lakannut sillä välin paistamasta - ulos aurinkoon ennen kuin luvatut sadepisarat saapuvat☺! Mukavaa sunnuntaita ( yritän kovasti olla ajattelematta huomista työherätystä...)
